13. tammikuuta 2018

Tomun poniystäväkirja.

Moikka! Luin tänään Pihlan (viisiaskellajia.blogspot.fi) postauksen, jossa hän vastasi hoitoponinsa näkökulmasta ns. ystäväkirjan kysymyksiin, ja tästä sainkin idean, että olisi itsekin kiva kirjoittaa samankaltainen postaus. Olin tähän haasteeseen törmännyt jo ennenkin, mutta silloin olin liian laiska kirjoittaakseni sitä, joten katsotaan, mitä tästä tulee.

Nimeni: Mun oikea nimeni liittyy suomennettuna tähtipölyyn, mutta en haluu kertoo sitä kokonaan julkisesti. Jotkut harvat ja valitut sen kuitenkin tietää. Mutta lempinimiä multa kyllä löytyy joka lähtöön! Mua on kutsuttu mm. Tomuksi, Tompaksi, Pompaksi, neidiksi, Tompsoniksi, poniksi, eikä tuossa ollut varmaan edes puolia niistä kaikista. Mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai mitä ihmiset?

Osoitteeni: Oma karsina. Tosi kiva yksiö, sisustus on kohdallaan. Löytyy oranssit seinät, kaksi ikkunaa, ruoka - ja juomakuppi, suolakivi sekä vierestä mahtavaa seuraa. Onneksi ne mun seuralaiset ei sentään asu mun kanssa samassa karsinassa, se olisi jo liikaa, kun muutenkin meinaa välillä mennä hermot niihin, kun eivät osaa käyttäytyä.

Väritys: Musta. Välillä mietin, miksei ne antaneet mulle nimeksi Hurjaa Mustaa, koska oonhan mä myös aika hurja. Kuitenkin, multa löytyy myös läsi ja yksi epämääräinen laikku mahan alta, ja kolme sukkaa. Se neljäs karkas jonnekkin, jos näätte sitä niin ottakaa yhteyttä mun hoitajaan!

Ikäni: 6 - vuotta. Se on hieno numero, puolet kahdestatoista. Pian mä oon kuitenkin jo puolet neljästätoista, kuvitelkaas. En oo enää mikään pikkutyttö, vai mitä? Mun hoitaja on niiiiin ylpeä musta, kun oon kasvanut niin hienoksi tässä neljän vuoden aikana, mitä se on mua hoitanut. Olisin mäkin ylpeä itsestäni, jos olisin ihminen.

Perheeni: Perheeseeni kuului pienenä äiskä, mutta sitten kun muutin tänne, niin en ole sitä nähnyt. Joten mun perheeseen kuuluu koko mun lauma, eli samalta kasvattajalta kuin minä Sulo, shetlanninponiruuna Elvis, (joka on muuten mun rasittava vieruskaveri) suomenhevosruuna Hutu, risteytysponi Bella ja Monza - tamma.




Lempivärini: Vihreä tai tummansininen. Joidenkin mielestä ne on tosi poikamaisia värejä, mutta musta ne pukee mua tosi hyvin. Mulla on vaikka ja mitä vihreenä, + tietty ruoho on vihreätä.

Lempiruokani: Ehdottamasti kesäisin kasvava vihreä ruoho! Mun hoitaja kävi syöttelemässä sitä mulle aina sillon ratsastuksen jälkeen, ja ai että nautin siitä. Mutta jos sen pitäisi olla joku herkku, niin ehdottomasti omena. Punainen, iso, mehevä, omena.

Lempieläimeni: Jos omaa ei saa valita, niin ehdottomasti silloin koirat. Niitä pyörii tallilla aina kaksi, ja ne on tooosi kivoja. Meillä on samoja kiinnostuksen kohteita, kuten esimerkiksi ruoka. Ne myös jostain syystä syö välillä mun lantapalleroita, joka on hiukan outoa. Noh, makunsa kullakin, luulisin?


Pahin mokani: En mä mokaa missään! Se on mun kuski kun se huitelee välillä millon missäkin. Ehkä kuitenkin se, kun heitin mun hoitajan selästä niin, että siltä murtu käsi. Se ei nimittäin hirveästi niiden seuraavien kuukausien aikana käynyt tallilla syöttämässä mulle herkkuja tai mitään, ja tuosta lähtien olenkin yrittänyt tiputtaa häntä vähän hellävaraisemmin.

Kun suutun, niin: Laitan korvat luimuun. Ihmisille en yleensä tee mitään, koska tiedän, että ne ei tykkää siitä. Kuitenkin, jos suutun mun laumatovereille niin sillon saatan peruuttaa ja purra, jotta ne menis kauemmas musta. Yleensä kuitenkin tyydyn siihen, ettei ne lopeta sitä vaikka kuinka yritän.




Mistä en pidä: Ötököistä. Ärsyttäviä inisiöitä, jotka vaan puree ja sitten kutittaa. En myöskään pidä, jos mulle ei anneta herkkuja. Siitä voidaan syyttää mun hoitajaa, joka on nykyisin vähentänyt herkkujen käyttöä. Hirveää. Sanoo, että olen lihonut liikaa.

Mistä pidän: Maastoilusta. Tai no oikeastaan mä rakastan sitä. Se on niiin hirveän kivaa. Varsinkin ilman satulaa, kun yritän tiputtaa mun hoitajaa. Ja tietysti ruokaa, herkkuja, heinää tms. kaikkea tuollaista. Ja rapsuttelu on kanssa kivaa, yleensä rapsutan vielä takaisin jos kaksjalkaset löytää sen oikean paikan.

Mottoni: Kovaa ja korkealta. Turhaa ottaaa varovasti kaikki, kun voi paahtaa täysillä menemään. Esteilläkin tykkään eniten vaan kiitää hurjan kovaa, se on mahtavaa! 

Kiitoksia kun luitte tämän Tomun kirjoittaman postauksen, toivottavasti tykkäsitte! Kertokaa toki, haluaisitteko tällaisia tulevaisuudessakin. En suoranaisesti haasta ketään tekemään tätä, vaan kuka haluaa saa tämän tehdä. Olisihan tämä hauska nähdä vaikka koiran näkökulmasta, vink vink te koiranomistajat ;)

12. tammikuuta 2018

Surusilmäinen kauneus.

Niin. Nyt ollaan käännytty jo vuoden 2018 puolelle aika reilusti, eletäänhän me jo sen toista viikkoa. Onhan se aika hullua, mihin kaikki aika vaan katoaa, mutta voin sanoa, että viime vuosi jätti jälkeensä kyllä ihan superisti hyviä muistoja, joita on kiva miettiä näin jälkeenpäin. Siksi halusinkin kerätä vähän ajatuksia tähän postaukseen, kylläkin vain kuvien muodossa. Uusi vuosi ja toivottavasti uudet, jospa blogikin pysyisi aktiivisena edes pari kuukautta - noh, sitä voi ainakin yrittää jos ei mitään muuta. Mutta nyt itse postauksen pariin.
 



23. lokakuuta 2017

Liitomakkara ja koikkajalka.

Moikka! Tänään ajattelin tulla kertomaan teille sunnuntaisesta estevalmennuksesta sekä tämän päiväisestä tunnista. Tämä onkin mun ensimmäinen ratsastuspostaus, mitä ikinä olen edes kirjoittanut - hullua sinänsä, jos ajatellaan, että pidin edellistäkin blogiani lähes kaksi vuotta. Mutta eiköhän mennä itse aiheeseen.

Sunnuntai 22.10.2017 - Tulin tallille suunnilleen noin kolmelta ja aloin lähes heti hoitamaan ratsuani, Ruudolfia kuntoon. Hoidettuamme kaverini kanssa ponin varustimme sen ja lähdimme kohti maneesia. Maneesissa aloitimme tietysti alkukäynneillä ja sen jälkeen verkkailimme sekä ravissa, että laukassa. Sain Ruudolfin ravaamaan ihan hyvin ja se liikkui suht. koht. energisesti eteenpäin pohkeestani. Reippaamminkin se olisi voinut liikkua. Sitten otin laukkaa ja alussa poni ei meinannut liikkua eteenpäin yhtään ja jäi todella hitaaksi pohkeelle. Sain sen kuitenkin raipan avulla liikkumaan paremmin. Tämän jälkeen aloimme tulemaan loivalla kiemurauralla kahta puomia, joiden välissä tehtiin voltti. Ruudolf suoritti tämän tehtävän todella kivasti ja vaikka vauhti meinasikin välillä hyytyä, sai sitä ratsastettua hyvin eteen. Seuraavaksi puomit nostettiin kavaleteiksi ja tultiin tämä sama tehtävä kummastakin suunnasta laukassa.

Hetken päästä jätettiin kavalettien välistä pois se voltti ja ratsastettiin ainoastaan linja. Tämän jälkeen alettiin tulla pientä rataa, jossa piti alussa tulla lävistäjällä pysty, josta ratsastettiin seuraavalle pitkälle sivulle jossa hypättiin pysty - okseri - okseri - sarja. Ruudolf tuli todella laiskassa laukassa aluksi ensimmäiselle esteelle lävistäjällä, enkä saanut sitä ratsastettua oikein kunnolla teräväksi. Kolmoissarjalle mennessä sain ponia ratsastettua kuitenkin ihan hyvin eteen, vaikka se olisi edelleenkin voinut mennä lujempaa. Hypyt onnistuivat usein hyvin, paitsi pari kertaa joillekin esteille tuli huonoja hyppyjä. Seuraavaksi jatkoimme tätä rataa siten, että kaarsimme sarjalta lävistäjälle, jossa hyppäsimme pystyn, ja sen jälkeen pitkällä sivulla taas pysty - okseri - sarja. Käänsin ponin ensimmäisen kerran okserin jälkeiselle pystylle liian nopeasti, jolloin esteelle tuli huono hyppy. Pysty - okseri - sarja taasen meni oikeastaan todella hyvin, vaikka olisin voinut ratsastaa vielä enemmän eteen. Olin kuitenkin tyytyväinen poniin.

Lopuksi tulimme vielä radan loppuun ns. "uusinnan", jossa kaarrettiin sarjalta vielä uudestaan läviställä olevalle pystylle, käännettiin tiukasti oikealle ja pysty, josta kaarre vasemmalle, eteen ratsastus ja pysty. Uusinta meni ihan hyvin, mutta en saanut Ruudolfia kunnolla eteen jolloin hypyt eivät olleet niin hyviä kuin oisivat voineet olla. Tämän jälkeen tulin vielä uudestaan pysty - okseri - okseri - sarjan, koska se meni huonosti tällä viimeiselle radalla ja sainkin toisella yrityksellä sen menemään sarjan hyvällä tempolla. Tämän jälkeen loppuverkkasimme hevoset ja tietysti hoidimme ne pois. Valmennuksesta jäi kaikin puolin erittäin hyvä fiilis, ja tykkäsin Ruudolfista todella paljon esteillä. Olen pahoillani jos tästä ei saanut mitään selvää, onneksi postauksen lopussa on video, joka saattaa hieman selventää.

Maanantai 23.10.2017 - Tänään tuntilistassa luki ilokseni Ruubert, jolla en ollut pitkään aikaan päässyt menemään. Hoidin ja varustin Ruubertin, jonka jälkeen lähdettiin maneesiin. Saimme mennä ilman satulaa, joten mua vähän jännitti, miten pysyn sen selässä, kun menin sillä vielä ensimmäistä kertaa ilman satulaa, mutta hyvin se onneksi meni. Alkukäyntien jälkeen alettiin ravailemaan, ja tehtiin lyhyiden sivujen keskelle ympyrät. Lisäksi toisella pitkällä sivulla ratsastettiin kaksi volttia, ja toisella ajateltiin, että hevoset liikkuisivat eteen. Ruubert oli alussa hiukan laiskahko, eikä vastannut pohkeeseen kunnolla. Poni kuitenkin taipui suhteellisen nätisti, ja alkoi pikkuhiljaa kuuntelemaan pohjettakin paremmin. Toisessa suunnassa tulimme keskiympyrälle ja teimme siinä istuntaharjoituksia. Ensin ns. työnnettiin jalkoja alas, ja sitten nostettiin ylös. Ympyrällä Ruubert ravasi todella hyvin, eikä sitä tarvinnut pyytää liikkumaan reippaammin.

Tämän jälkeen otettiin laukkaa suoralla uralla kumpaankin suuntaan. Ruubert oli alussa todella laiska laukassa, eikä meinannut suostua laukkaamaan paria askelta pidempää. Sain ponin kuitenkin onneksi laukkaamaan kunnolla hetken päästä. Toiseen suuntaan Ruubert nosti sekä säilytti laukan paljon paremmin, joten olin tyytyväinen siihen. Tämän jälkeen alettiin tulemaan loivalla kiemurauralla ravissa hieman keskihalkaisijan yli, ja siitä kahden puomin yli. Toisella pitkällä sivulla teimme tämän lisäksi kaksi käyntisiirtymistä, ja niissä Ruubert toimi erittäin hyvin. Ruubert suoritti tämän tehtävän siis todella hyvin. 

Pian aloimme tulemaan keskelle laukkavoltin, ja poni nosti vasemmassa kierroksessa laukan todella nätisti. Oikeassa kierroksessa voltti valahti liikaa sivuille, koska en pitänyt ulko-ohjaa kunnolla kädessä. Tämän tehtävän jälkeen ravasimme vielä samaa tehtävää kuin alussa sekä menimme myöskin keskiympyrällä. Tämän jälkeen siirsimme hevoset käyntiin ja kävelimme loppukäynnit, jonka jälkeen hoidin tallissa ponin pois. Ruubert oli tunnilla siis todella kiva, ja oli kiva mennä sillä pitkästä aikaa. 

Vähän jännittää, että miten selviydyn mun elämäni ensimmäisistä kunnollisista kisoista 5.11., joissa menen tosiaan joukkueluokan. Lisäksi tähän arvotaan hevoset, joten vähän mietityttää, jos saankin jonkun jolla en osaa ratsastaa yhtään. Mutta pitää vaan toivoa, että ne menis hyvin...Joukkueethan meille ilmoitetaan myöhemmin, sekä se, mikä luokka me mennään, ja hevoset. Nyt vaan pitää odottaa.