22. lokakuuta 2017

Vanhan loppu, uuden alku.























Taukoa on ollut nyt niin paljon, etten enää hädin tuskin muista, milloin olen viimeksi kirjoittanut yhtään mitään. Arkistoin jopa tauon aikana kaikki tekstini, sillä jotenkin musta tuntuu, että olisi kiva aloittaa blogi uudestaan ja yrittää saada se pysymään pystyssä paremmin kuin aijemmin. Koska tämä blogihan ei oikeastaan ikinä ole elänyt kulta-aikoja ja saas sen nyt nähdä, että tuleeko se koskaan näkemäänkään. 

Jotkut saattavat muistaakin minut ja blogini, joka katosi hiljalleen, mutta epäilemättä. Nyt olen kuitenkin ainakin hetkellisesti palannut takaisin tänne, kuinka kauaksi aikaa - sitä en tiedä. Mutta kuka minä sitten olen? Olen Aamu, tammikuussa kolmetoista täyttävä poneihin hurahtanut tyttö Keski-Suomesta. Hoidan ja ratsastan kuusivuotiasta ponitamma Tomua lähes jokapäivä ja postaukseni kertovatkin lähinnä ainoastaan Tomusta. Lisäksi käyn aina maanantaisin ratsastustunnilla ja satunnaisesti muissa valmennuksissa. Rakastan kirjoittamista sekä valokuvausta, mutta jostain syystä blogin kirjoittaminen on vain vähän jäänyt, joka on sinänsä harmi. Valokuvaan kuitenkin edelleen syhteellisen aktiivisesti.



Kirjoitan ratsastustunneilta todennäköisesti satunnaisesti postauksia, mikäli teitä ne kiinnostavat. Enemmän kirjoitan kuitenkin Tomulla ratsastuksista ja muista touhuista, mitä sen kanssa teen. Tomu on rodultaan irlannincob ja ei mikään hirveän korkea, n. 139 - 141cm. Se on syntynyt 16.6.2011. Väriltään se on musta, ja merkkinä sillä on läsi. Tomppa on erittäin kiltti, se ei satuta ihmisiä tahallaan ja rakastaa rapsutuksia. Neiti on kuitenkin tamma isolla T:eellä, ja kertoo mielipiteensä jos jokin ei mene hänen mielensä mukaan. Tomu rakastaa etenkin maastoilua ja meidän lempijuttu yhdessä taitaakin olla se.

Ratsastettaessa poni on ihan peruskiltti, ei yleensä tee mitään arvaamatonta, mutta maastossa saattaa pelästyä ihan yhtäkkiä jotain olematonta sekä innostuessaan heittää pientä pukkia. Kentällä kuitenkin kiltti, mutta jos haluaa ponin tekevän jotain, sitä täytyy kyllä silloin oikeasti ratsastaa. Se ei siis anna mitään ilmaiseksi.

Ratsastan kerran viikossa LaKu Stallilla, ja lempihevoseni sieltä ovat suomenhevonen Vertti sekä poniruuna Ruudolf. Vertti on erittäin kiltti, vuonna 2005 syntynyt suomenhevosruuna. Vertti on korkeudeltaan 154cm ja se rakastaa etenkin hyppäämistä. Ruudolf on taasen musta, läsipäinen poniruuna, joka jää hyvin helposti hitaaksi eikä liiku kunnolla eteen. Rudolfia pitää heti alkutunnista ratsastaa eteen, jotta se ei jää pohkeen alle ja liiku kuin mato. Ruudolfin laukka on aika pientä ja siinäkin ponia pitää heti ratsastaa napakasti eteen. 

Maanantain tuntien lisäksi käyn välillä este - ja kouluvalmennuksissa kun tilaisuus tulee ja ehkä joskus tulevaisuudessa myös kisoissa. Olen tasoltani HE:C / HE:B ja olen enemmän este - kuin kouluratsastaja. Kouluratsastuskin on kivaa aina silloin, kun sen hevosen saa toimimaan.

Mutta kiitoksia kuin luit tämän, laittakaa ihmeessä kysymyksiä kommentteihin jos jokin jäi mietityttämään, voin niistä sitten koota erillisen postauksen jossa vastaan niihin.Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja kertokaa ihmeessä, minkälaisia postauksia haluaisitte tulevaisuudessa ja miten voisin parantaa blogia sekä postauksia?

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että palasit blogin pariin, oon odottanut jo kauan! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihanaa kuulla❤️ Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi taukoiltu😂

      Poista
  2. Tosi kivaa, että palasit blogin pariin. Tekstejäsi oli jo ikävä... Ja vitsi tuo teidän syksyinen halikuva on niin ihana! 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa kuulla! Ja kiitoksia❤️😍

      Poista